Päivät 81-85

Perjantai 23. toukokuu 2014

Päivät kahdeksankymmentäyksi – kahdeksankymmentäviisi: Pakkailua

Viimeiset päiväni St.Gallen:issa ja ylipäätänsä Sveitsissä olivat haikeita. Jouduin pakkaamaan kaikki tuomani tavarat, ostamani uudet tavarat sekä survomaan kaiken päälle saamani läksiäislahjat ystäviltäni. Sain mm. kynttilöillä toimivan fondue kipon, Sveitsiläisen design kirjan ja ison kasan suklaata. Kävin viimeisen kerran lenkillä kolmen järven luona ja pidimme viimeisen yhteisen lounaan työpaikallani – grillin ääressä. Kauhean kiusallista oli, koska en millään olisi halunnut hyvästellä heitä. Muistaakseni vannoin palaavani takaisin asumaan Sveitsiin…

Matkani oli loppujen lopuksi huikea: opin todella paljon, ensinnäkin itsestäni ja kyvyistäni. Sain rohkaisua suunnittelemista varten ja olen nyt varma, että tätä haluan tehdä tulevaisuudessakin. Design is the thing for me. Olen saanut aivan upeita ystäviä, joiden kanssa toivon pitäväni yhteyttä vähintään Facebook:in kautta. Toivottavasti näen heidät uudestaan! Olisi mahtavaa päästä lomalla käymään taas St.Gallenissa, sitten kun/jos saan työpaikan. Olen myös oppinut syömään paljon vihanneksia (outoa, eikö?). Suurin osa tuntemistani Sveitsiläisistä oli joko vegetaristeja tai vegaaneja, niin sitä tuli syötyä paljon niitä. Ja tehtyä itsekkin. Nehän ovat hyviä! Kuinka en ole aikaisemmin tämmöistä tajunnut?! Minulla on huikeita töitä lisättävänä portfoliooni, minkä myös olen vääntänyt näinä viimeisinä päivinä. Sanotaanko näin, että verrattuna minun Suomessa tekemääni lopputyöhön, tämä portfolio on aivan eri sfääreissä! Mikä huikea parannus, vaikka itse sanonkin! Kommenttia tuli myös pomoltani hyvistä taitojen parannuksista. Hotellin brändissä oli hieman viilaamista mutta hienosti olen kuulemma selvinnyt.

Kolmen kuukauden kokemukseni on nyt ohi – olen aivan sanaton. Suomessa minua odottaa enää valmistuminen Amistosta. Mutta mitäs sen jälkeen? Täytyy katsoa mitä tulevaisuus tuo (toivottavasti työpaikan).

Advertisements

Päivät 76-80

Sunnuntai 18. toukokuu 2014

Päivät seitsemänkymmentäkuusi – kahdeksankymmentä: Säntäilyä

Keskiviikkona oli harvinaisen kovaa sadetta ja kuulemma jossain vaiheessa rakeitakin satoi, ainakin näin vuokraemäntäni väittää. Töissä jouduin käsin leikkaamaan ja taittelemaan 30 kpl esitettä asiakkaalle, mikä oli suurin projektini koko päivänä. Korjailin muuten Elton John mainoksia, lähetin uudet formaatit logosta asiakkaalle ja parantelin vakuutusprojektiani koulupäivää varten. Koulupäivänä oikeastaan keskityin pelkästään vakuutusprojektiin ja sain sen melkein valmiiksi päivän loppuun mennessä. Pomoni aloitti hotelliprojektien palauttamisen oppilaille, saan varmaan omani ensi viikolla. Lähtiessäni koululta kävelemään St. Georgeniin päin, tapasin typografia ekspertin, joka kutsui minut kaverinsa kanssa viettämään iltapäivää keskustassa. Ilma oli parantunut edellisestä päivästä huomattavasti ja aurinkokin jo näyttäytyi taivaalla. Illalla menin vuokraemäntäni kanssa lenkille kolmen järven ympäri, missä näimme vasikoita laiduntamassa.

ImageImageImageImageImageImage

Koululla joku oli tulostanut tämmöisiä papereita. Tässä minun tietokoneeni uudet kustomoinnit:

Image

Perjantaina ystäväni Suomesta tuli käymään St. Gallenissa. Sain perjantaina luvan pomoltani pitää vapaata, joten menin ystävääni vastaan lentokentälle Zürichiin. Vietimme monta tuntia Zürichin kaupunkia koluten. Kävimme katsomassa parhaimmat maisemat ja kiinnostavimmat kaupungin kirkot. Sitten hyvästelimme rahojamme syömällä ylihinnoiteltuja ruokia. Pian olimmekin valmiita jatkamaan matkaamme junalla St. Galleniin, missä teimme samanlaisen kierroksen kaupungissa. Menimme sen lisäksi käymään toimistollani koska pomoni tunsi jo entuudestaan ystäväni. Illallisen vietimme koulun tuttujemme parissa, jotka tapasimme juna-asemalla heidän töiden loputtua. Menimme Marktplatzilla sijaitsevaan paikalliseen ravintolaan syömään Sveitsiläistä ruokaa: Käse Knöpfliä (omena kastikkeen kera) ja Rösti perunoita.

ImageImageImageImageImageImage

Lauantaina menimme yhden koulukaverin luokse Arboniin, Bodensee järven rannalle kylään. Maistoimme siellä Hörnli und Ghacketseja, tietenkin omena kastikkeen kanssa. Se oli perjaatteessa makaroonilaatikkoa, mitä syötiin omena hillon kanssa, eli hieman outo sekoitus makuja. Tapasimme koulukaverin pari kaveria, joiden kanssa lähdimme kävelemään ja tutustumaan Arbonin ihmeisiin. Kävimme mm. paikallisilla kalamarkkinoilla ja ostoskeskuksissa katselemassa paikkoja. Kaikki muut sitten lähtivätkin junalla Zürichiin musiikkifestareille (joista minä en ollut kiinnostunut) joten jäin Arboniin odottamaan typografian eksperttiä, jonka kanssa olin sopinut tapaamisen illaksi. Menimme hänen kanssaan teknojumputus konserttiin, jotka pidettiin aivan Arbonin järven rannassa. Siellä oli todella paljon nuorisoa ja vain pieni lava jossa DJ soitti biisejä. Tapasin joitain typografian ekspertin tuttuja ja tulimme hyvin kaikki juttuun keskustellessamme joen rannan rappusilla yömyöhään saakka. Joskus myöhään palasin sitten bussilla St. Galleniin nukkumaan.ImageImageImageImageImageImage

Sunnuntaina nukuimme ystäväni kanssa johonkin puoleen päivään saakka. Lähdimme kuitenkin pian käveleskelemään kaupungille ja kävimme katsomassa tekstiili museon, jossa oli näyttely aasialaisista (japani- ja kiinalaisista) tekstiileistä. Se oli hieman pettymys, sillä odotin paikalta jotain erikoisempaa. Olihan St. Gallen rikastunut muinoin tekstiilien tuotannon takia. Menimme tämän jälkeen myös tekemään lenkki kolmen järven yläpuolelle, jolloin saimme katsella kauniita St. Gallenin kaupungin maisemia. Kaupungin katollisen kirkon eteen on tullut jonkinlainen lapsille suunnattu tapahtuma alue, jossa on kauheasti erilaisia lasten härveleitä kuten seinäkiipeilytelineet, pomppulinnat, karkkikaupat ja jättinäiset lego palikat. Aivan siihen viereen on rakennus vaiheessa oleva konsertti lava, johon tulee kesäkuussa jonkinlaiset klassisen musiikin esiintyjät pitämään konsertin. Nämä kaikki ovat aivan viimeisen viikon aikana ilmaantuneet paikalle kuin tyhjästä.

ImageImage

Protestantti kirkossa oli lauluesitys ja avoimet ovet.

ImageImage

Päivät 69-75

Tiistai 13. toukokuu 2014

Päivät kuusikymmentäyhdeksän – seitsemänkymmentäviisi: Viimeisiä suunnitelmia

Keskiviikkona vietimme työtoverini syntymäpäiviä koko työpaikan porukalla. Toinen työtoveri teki sen kunniaksi kaikille hyvää vihannes curryä aasialaiseen tyyliin ja jälkiruoaksi tahmeaa kookosriisiä ja mangoa. Mukana oli myös aasialaisen teeman mukaisesti onnenkeksit (ne ei itse asiassa kuulu aasialaiseen kulttuuriin), josta sain seuraavanlaisen viisauden:

“An intelligent person knows everything, a superficial person, everyone.”

Kumpi minä sitten näistä kahdesta olen, en osaa sanoa. Enpä oikeastaan näe itseäni kumpanakaan vaihtoehtona.

Aloitin tekemään toden teolla minun koulun vakuutusprojektia ja olen ideankin saanut hyväksytyksi. Nyt sitä vaan visuaalisesti kehittämään ja värväämään siihen sopiva mainoslause. Siinä vasta hankaluuksia onkin, sen keksimisessä. Elton Johnille kehittelin F12 kokoisia suuria julisteita, johon tulee typografia ekspertin kanssa suunnittelemamme konsertti aikataulu pallero. Torstai oli hieman erikoisempi päivä, kun sain tehtäväksi suunnitella numerolappuja äänestämistä varten johonkin lasten lehmänmaalaus kilpailuun. Suunnittelin laput alusta lähtien, arkkiasemoin, tulostin paksulle paperille ja leikkasin kaikki 150 kpl ihan itse. Sain sitten apua niiden taittamiseen ja kokoomiseen. Perustimme neljän hengen tuotantolinjan työtoveriemme kanssa: kaksi viilsi taittolinjat, yksi taittoi linjoista ja yksi kokosi numerolaput teipillä. Siihen koko projektiin meni suunnilleen neljä tuntia. Kehitin viime viikolla vuokraemännällenikin työn: naistenpäivä julisteen.

Viikonloppuni oli harvinaisen menevä. Lauantaina menin käymään Bodensee järvellä. Lähdin St.Gallenista junalla Rorschachiin, missä kävelin kaksi tuntia järven rantaa pitkin koko matkan Horniin. Siitä sitten etsin (ja löysin!) juna-aseman, mistä hyppäsin junaan ja menin Kreuzlingeniin. Valitettavasti, en osannut hypätä kummallakaan aikaisemmalla juna-asemalla pois, vaan vasta kolmannella. Aikaisemmilta asemilta olisin päässyt taas joen rantaan katselemaan maisemia tai jopa ylittämään rajan Saksan puolelle, Konstanziin (joka on kuulemma halpa, joten shoppailu paikka). Kolmas asema oli etelänpänä, joten kauimpana rannasta. Huomasin erehdykseni vasta käveltyäni ympärinsä vähän aikaa, enkä osannut/jaksanut lähteä talssimaan pohjoiseen etsimään rantaa. Tyydyin kahden palleron jäätelötuuttiin, ostoskadulla kävelemiseen ja lähdin tämän jälkeen junalla takaisin St.Galleniin alkuillasta. Junamatkan jouduin jakamaan jostain tapahtumasta tulevien teinejen kanssa, jotka olivat kokonaan eri väristen väripulverien peitossa. En kehdannut kyllä heistä kuvaakaan ottaa, mutta minun vieressäni istui varmaan seitsemän tämmöistä höpisevää ihmistä. Illalla menin vielä yhden koulun kaverini kanssa kaupungille syömään ja viettämään iltaa. Sain tavata hänen mukavia ystäviään, kaiken kaikkiaan meitä lopulta oli 10 henkeä istumassa samassa pöydässä. Perjantai ja lauantai illat oli kaduilla muusikoita soittamassa hyväntekeväisyyttä varten, joten sieltä sai myös hattaraa ja muuta mukavaa herkkua ilmaisen musiikin lisäksi.

Blueberry_001048 Blueberry_001054 Blueberry_001055 Blueberry_001056 Blueberry_001057 Blueberry_001060 Blueberry_001062 Blueberry_001067 Blueberry_001069 Blueberry_001070 Blueberry_001072 Blueberry_001073 Blueberry_001074 Blueberry_001078 Blueberry_001081

Sunnuntain, eli äitienpäivän, oman perheeni kanssa skypettämisen jälkeen, sain mennä vuokraemäntäni seurassa käymään hänen perheensä luona Gossaussa lounaalla. Söimme ihanan Sveitsiläisen lounaan, alkupalan, salaatin ja jälkiruoan kera, minkä jälkeen pelasimme triominota (kolmionmuotoisia dominoita). Sitten lähdimme kävelylenkille paikalliselle luontoalueelle. Luontoalueella kasvaa erityisiä kasveja ja eläimiä, joita sitten etsimme joka nurkasta ja kiven kolosta. Kaiken kaikkian lampia oli noin 8, jotka kaikki tarkastimme läpi etsiessämme harvinaista sammakkolajia ja vesikäärmettä. Niitä ei kumpaakaan löytynyt mutta muita sammakoita ja ampiaisia oli.

Blueberry_001084Blueberry_001086Blueberry_001088Blueberry_001089

Tällä viikolla on ilma jatkunut sateisena, samanlaisena kuin viime viikko. Lämpötila on myös kylmentynyt huomattavasti, ei ole enää kuin jotain 10 astetta päivisin. Viikonloppu oli onneksi ihan aurinkoinen koska olisin jäätynyt pystyyn minun seikkailuillani. Nyt pelkästään matkalla töihin ja takaisin toivoisin, etten olisi palauttanut vanhempieni mukana pipoani ja hanskojani. Olen tässä alkuviikosta jatkanut vakuutusprojektini työstämistä ja tehnyt joitain Elton John julisteiden korjauksia asiakkaalle. Huomenna luvassa töissä porukalla keiton tekeminen. Eipä minulla täällä Sveitsissä enää olekkaan kuin pari viikkoa jäljellä.

PS. Eilen söin vuokraemäntäni kanssa rakletteja. Nam!

Blueberry_001093

Päivät 65-68

Tiistai 6. toukokuu 2014

Päivät kuusikymmentäviisi – kuusikymmentäkahdeksan: Alle kuukausi jäljellä

Kolmanneksi viimeinen viikonloppu on nytten mennyt ohi, on vaikea kuvitella, että niitä on enää kaksi jäljellä. Aika on jotenkin vain päässyt vierähtämään huomaamattani todella nopeasti.

Viikonloppuna minulla oli harvinaisen mukavia iltoja esityksiä katselemassa. Se oli juuri oikeanlainen viikonloppu: aamulla sai nukkua pitkään, syödä myöhään aamiainen, hypätä lounaan yli suoraan illalliseen ja sitten lähdettiinkin jo katsomaan esityksiä. Lauantaina kävimme vuokraemäntäni kanssa katsomassa paikallista sirkus-esitystä nimeltä ´Knie´. Sen tämänhetkiset omistajat ovat 6. sukupolvi kyseisestä perheestä (sirkus siis perheyritys).  Sirkus sijaitsi samassa paikassa kuin ‘Offa’ messut olivat silloin vähän aikaa sitten. Nyt messuhallien sijasta paikalla seisoi suuri sirkusteltta, jota ympäröi monet ruokakojut.

Esitys itsessään oli hauska. Vierailevana esiintyjänä oli joku Ranskalainen pelle, jolla oli hyviä esityksiä vaikkakaan en kieltä ymmärtänyt. Akrobatia osuudet olivat minusta ehkä parhaita, eläinesityksissä kävi minun niin sääliksi niitä kauniita elefantteja ja hevosia mitä sinne oli hankittu. Eläin osuudet esityksestä olivat muutenkin vaisuja, ei mitään ennennäkemätöntä tapahtunut joka olisi minun mielipiteeni muuttaa.

Blueberry_001037 Blueberry_001038 Blueberry_001040

Sunnuntaina sen sijaan, menin vuokraemäntäni kanssa moderniin tanssiesitykseen nimeltään ´Magical Road´. Tanssiesitys käsitteli ihmisen luonnetta ja seksuaalisuutta joten tanssijat olivat osan esitystä alusvaatteissaan. Kokemus oli … jännittävä. He huusivat ja raivosivat ja tanssivat hullunlailla lavalla. Tanssijat tulivat ihan katsojien eteen örisemään pelottavasti. Se oli kuin olisi teatterissa ollut vaikka tanssimista sinne katsomaan tultiin. Ei siinä tanssimisesta puutettakaan ollut. Hienoja liikkeitä ja uskomattoman hyvin tanssijat hallitsivat kehojaan hyppyjen ja nopeitten liikkesarjojen välissäkin. Esityksessä oli mukana kolme improvisaatio osuutta, joissa yhdessä oli satunnaiset kaksi ihmistä yleisön eturivistä mukana.

Ja arvatkaapas kuka istuikaan siinä eturivissä? Olimme vuokraemännän kanssa (pienikokoisia molemmat) kyllästyneitä sirkusesityksen aikana kurkkimaan pitkien miesten takaa nähdäksemme jotain. Minun edessäni silloin istuvan miehen kampaus ei ilostuttanut minua lauantaina yhtään koska se sojotti pystyssä painovoiman vastaisesti ja pidensi miestä entyydestään. Eli sunnuntaina kun tanssiesitykseen menimme, päätimme loikata ensimmäiselle riville – siellä ei pitkät edessä istuvat miehet sojoittavineen tukkineen meitä häiritsisi. – Näin menee tarina, jonka seurauksena minä sain hikiseltä tanssijalta käteeni suudelman.

Tanssiesityksen paikka, Lokremise, mikä on ollut ennen vanha korjaustehdas junien vetureille (juna-asema ihan vieressä). Ympyrä muoto on juuri tämän takia tehty, jotta junan veturin pystyi ajamaan sisään ja kääntämään siellä ympäri. Talossa on lavan/salin lisäksi hieno ravintola, elokuvateatteri ja toinen osa taidemuseosta (toisessa minä kävinkin).

Blueberry_001041Blueberry_001042

Blueberry_001044

Ravintolassa on hienot penkit, jotka ovat kiskojen päällä. Niitä voi siis näitä kiskoja pitkin siirrellä paikasta toiseen tarpeen mukaan. Paikka on aivan ihana vanha rakennus, jonka vanhanaikaisuus on pidetty kauniisti tallessa.

Tällä viikolla töissä olen näinä kahtena päivänä työskennellyt kaupungin hunajapurkin etiketin suunnittelemisessa. Sain myös tänään tehdä neljä uutta Elton John mainosta lehteen. Aina kun luulen, ettei EJ-töitä enää tule, ne yllättävät minut uudella setillä samankokoisia mutta kaikki hieman erilaisia mainoksia. Olen saanut myös olla mukana studio valokuvaamisessa, kun asiakkaille piti lähettää hunajapurkista ja etiketistä esimerkki kuva. Ei ole huonommin viikko alkanut, huomenna töissä juhlimme työtoverimme syntymäpäiviä joten tiedossa on ainakin hyvää ruokaa. Olen nyt Saksaksi katsonut Euroviisut tänä iltana joten nukkumaan tästä pitää mennä.

Päivät 58-64

Perjantai 2. toukokuu 2014

Päivät viisikymmentäkahdeksan – kuusikymmentäneljä: Alle kuukausi jäljellä

Viime lauantaina en jaksanutkaan mennä festareille. Vietin päivän sen sijaan lauantai kirppis/markkinoilla, jossa koulukaverini myi tavaroitaan koko päivän ajan. Kirppis järjestetään jokaisen kuukauden viimeisenä lauantaina ja se pidetään ulkoilmoissa. Tällä kertaa se sijaitsi kirjaston ympäröivillä kaduilla. Ihmiset toivat tolkuttomasti myytäviä tavaroitaan ja kaduille koottiin pöytiä johon tavaroita laitettiin. Oli kaunis ja aurinkoinen ilma sinä päivänä joten porukkaa riitti. Itse en paljoa ostanut, vain muutaman kaulakorun ja ihan kaveriltani suoraan. Yhden sain lisäksi häneltä ilmaiseksi. Ihan hyvin kaverini kuitenkin päivän aikana tienasi, kävi siinä kaikennäköisiä vieraita jotakin ostamassa. Vähän kummempaakin porukkaa sinne tuli katselemaan nuorten naisten asuja ja asusteita… vanhoja mummoja ja miehiä. Yksikin mies osti kauluspaidan itselleen kaveriltani. Sunnuntai päivän vietin sitten pyykkäämisen parissa, ilma oli sateinen eikä se yhtään houkutellut lähtemään mihinkään.

Blueberry_001020

Viikko hurahti aika nopeasti töitä tehden. St.Gallenin kesän suurimmalle festarille uuteen baariin piti suunnitella juomalistoja, minkä tekeminen oli yllättävän hauskaa. Perustin juomalistan baariin kehitetyn brändin perustalta ja sain ne tänään vihdoin valmiiksi. Elton Johnille piti kehittää uusi flyeri johon piti tulla konsertin aikataulu myös mukaan joten senkin sain suunnitella. Jätefirma projektissa palattiin taas siihen tulokseen, että vääntämäni kuvitukset eivät olleetkaan kivoja ja he haluaisivat nyt taas valokuvan visuaaliseksi elementiksi. Autoin tällä kertaa typografia eksperttiä valokuvaamisessa meidän “studiossa” eli kellarissa pienessä huoneessa. Valokuva vihdoin kuulemma sitten kelpasi asiakkaalle tai niin minulle tänään väitettiin… saa nähdä pitääkö tämä paikkansa vielä ensi viikolla. St.Gallenin poliiseillekin piti minun suunnitella lahjoihin tarra ja nauha.

Nyt on kuitenkin uusi kuukausi vaihtunut ja joissain paikoissa vappuakin vietetty. St.Gallen, ei siis semmoinen paikka missä mitään semmoista vietettäisiin. Jotkut paikkakunnat Sveitsin sisällä viettävät niin sanottua kansainvälistä työntekijöiden päivää ja voivat pitää sen päivän vapaana. Mm. Appenzellissa jos olisin, olisin voinut pitää vapaapäivän. Mutta koska olenkin St.Gallenissa, olin vappupäivänä ihan normaaliin tapaan töissä ja koulussa aamu kahdeksasta ilta viiteen.

Koulussa aloitimme uuden projektin, vakuutuksen julisteen ideoinnin. Eli julisteessa myydään pakettia erilaisia vakuutuksia nuorille, jotka ovat juuri muuttaneet omilleen. Hauskaa oli taas koululla kun söimme välitunnilla jäätelöä ja keskustelimme elokuvista ja televisio-ohjelmista, sekä siitä miten niitä nimetään meidän maissamme. Tein lupaukset kaverini kanssa, että tapaamme vielä ennen kuin joudun palaamaan Suomeen. Eihän minulla ole kuin kolme viikonloppua enää jäljellä! Tässähän tulee kiire.

Matkalla koululta kotiin kuului kilikellojen kolinaa. Tajusin vasta lehmien kohdalla miten lähellä lehmät todella olivat! Ne olivat koulun takana olevalla pellolla aivan tien vieressä, jota pitkin kävelin St. Georgeniin.

Blueberry_001017

Viikonlopun suunnitelmissa on sirkusilta huomenna ja sunnuntaina tanssiesitys. Huomenna pitäisi olla myös minun tekemän julisteen mukaan Tag der Sonne, eli aurinkoenergia päivä (mikäli aurinko paistaa, koko viikko on ollut sateinen ja kalsea).

Päivät 48-57

Kuvia!

Päivät neljäkymmentäkahdeksan – viisikymmentäseitsemän: Pääsiäistä ja suklaata

Arosa:

ImageImageImageImageImage

Appenzell:

ImageImage

St.Gallen, työpaikkani:

Image

St.Gallen, protestantti kirkko:

IMG_2213ImageImage

Saksa, Rosenheim:

IMG_2375

ImageImageImageImageImageImage

Alpakoita:

Image

Innsbruchin juna-asemalla:

Image

Päivät 48-57

Perjantai 25. huhtikuu 2014

Päivät neljäkymmentäkahdeksan – viisikymmentäseitsemän: Pääsiäistä ja suklaata

Oho, siitä on hetki aikaa kun viimeksi kirjoitin blogiini. Tässä on pääsiäinenkin vierähtänyt jo ohitse.

Viime viikolla grillasimme työtoverien kesken. Minun tuurillani kävi vain semmoinen kömmähdys, ettei minulle tultu kertomaan kun kaikki aloittivat grillaamisen. Siinä sitten kaikki menivät grillaamaan ja työpaikka tyhjeni. Jossain vaiheessa kun kuulin astioiden kilkatusta ruokahuoneesta tajusin mitä oli tapahtumassa. Niinpä sain grillata siinä yksikseni tuomiani kananlihoja ja munakoisoa. Salatteja oli joku tehnyt lisukkeeksi.

Jättesäkkien koostumus valokuvasta tuli torstaina palautetta, että he haluaisivat sittenkin kuvitetun version siitä. Sain siis tehtäväkseni kuvittaa kaikki ne eri jätetyypit mitä aiemmassa ottamassamme valokuvassa oli. Pääsiäisen kunniaksi perheeni tuli sinä päivänä St.Galleniin katsomaan minua. Sain Fazerin suklaata ja ruisleipää kasoittain. Pääsin heidän mukaan asumaan hotelliin kaupungin ulkopuolelle Eichbergiin.

Pääsiäisviikonloppuna matkailimme autolla ympäri Sveitsiä, Lichtensteiniin ja Saksaan. Kävimme Arosassa ja Appenzellissa katsomassa maisemia. Näytin myös perheelleni St.Gallenin nähtävyyksiä ja työpaikkani. Pääsin ensimmäistä kertaa katsomaan protestantti kirkon sisältä ja sain syötyä ensimmäisen Sveitsiläisen pretzelin. Sunnuntaina ajoimme perheystäväämme katsomaan Saksan Rosenheimiin. Vietimme siellä kaksi päivää. Kiipesimme korkealle vuorelle jonka nimeä en valitettavasti muista. Vuoren huipulla oli lunta ja menimme loppumatkan kaapelivaunulla. Huipulla maisemat olivat huikeita koska oli kaunis aurinkoinen päivä. Vuorta pitkin alas meni BMX-polkupyörä ratoja joita pojat BMX-pyörineen ajoivat hurjaa vauhtia alas hyppyreiden ja mutkien kautta. Maanantai tuli kuitenkin liian aikaisin vastaan ja perheeni palasi Saksan kautta Suomeen sillä välin kuin minä hyppäsin junaan ja köröttelin sillä viisi tuntia St.Galleniin. 

Tällä viikolla töissä on ollut varsin mukavaa. Tulemme typografia ekspertin kanssa tosi hyvin toimeen. Olen tehnyt sairaalalle a6 kokoista lääkärien opasta jonkinlaisten leikkauksien tekoon, mikä on ollut varsin haastavaa. Niin pienelle paperille ei juurikaan saa paljoa mitään puhumattakaan kuvioista, joita piti tehdä. Eikä siinä vielä kaikki. Neliöt olisivat vielä hienosti mahtuneet paperille mutta sain jälkikäteen tiedon, että joidenkin neliöiden sijasta tekstin ympärillä pitää olla neljäkäs. Ja ne vie ihan hirveän suuren tilan … kokeita ja leveitä. Ei työtä olisi vaikeammaksi voinut tehdä? Kokosin myöskin pikku kätösin aurinkoenergialle omistetun päivän sponsoreille levykkeet sponsorijulisteiden taakse. Sain mattoveitsellä leikata muovilaatasta taustat oikeisiin kokoihin ja liimata ne sinne. Jos minut tunnette, voittekin arvata ettei kaikki ihan ensimmäisellä yrityksellä täydellisesti mennyt. Pari tulostusta, revittyä paperia ja sotkettua liimapurkkia myöhemmin sain kuitenkin torstaina kaikki valmiiksi. Perjantaina olinkin sitten jäteviraston organisaatiokaavion kimpussa lisäämässä pääpomoille kuvia. Sain käydä kaikki 95 valokuvaajan lähettämää kuvaa läpi, valita parhaat 6 ja arvata kuka kuvassa kuulu millekkin nimelle (valokuvaaja ei sitten antanutkaan kuvattujen nimiä). Ei nyt sentään. Pomoni laittoi valitsemani kuvat yhtiölle pyytäen kuville nimiä.

Siinä onkin viimeisen 10 päivän pikainen selitys tapahtuneesta. Keittelen tällä hetkellä itselleni parsaa ja syön sen hollandeise kastikkeen kera, nam! Parsa on tällä hetkellä parhaimmillaan kun on parsan kausi. Eikun syömään sitä vaan! Mietin menisinkö huomenna Honky Tonk- nimiselle festarille joka pidetään St.Gallenissa mutta kaveri sinne pitäisi löytää, en tiedä osaisinko yksin sinne mennäkkään.

Pahoittelen, kuvia laitan myöhemmin kun saan joitain vanhemmiltani.

 

Päivät 43-47

Tiistai 15. huhtikuu 2014

Päivät neljäkymmentäkolme – neljäkymmentäseitsemän: Elokuvia ja elämyksiä

Ensimmäiseksi haluaisin sanoa kiitos kaikille nimipäivä onnitteluista!

Illustratorilla sain vihdoin perjantaiksi väännettyä urheilevat ihmiset. Olen ihan tyytyväinen tuloksiin, vaikkakin todella vaikeata oli. Loppujen lopuksi käteni ja ranteeni olivat 3 tunnin jälkeen niin jumissa kun olin huomaamatta puristanut hiirtä ja pitänyt kättäni/rannettani jäykkänä koko ajan. Pomoni vähän ihmettelikin kun tulostettuani työn heiluttelin ja venyttelin kättä ympäriinsä; tarjosi jopa lääkäriä tai jotain … ei se nyt niin kipeä ollut. Rasittunut ehkä vähän, mutta tuon kommentin jälkeen minä olin hieman hämmentynyt.

Lauantaina oli menopäivä. Kävin päivällä kaupungilla vähän törsäämässä rahaa naiselliseen tapaan vaatteisiin. St.Gallenissa on rautatieaseman lähistöllä on kokonaan punaiseen mattoon peitetty alue kaupungissa, mikä on oleskelua varten suunniteltu. Sen nimi on Stadtlounge.

ImageImage

Image

Iltapäivällä piipahdin sitten kotona syömässä vähän, ennen kuin tapasin koulukaverini Marktplatzilla patsaan luona. No patsas, ja patsas, tyhjä alusta siinä enää seisoo, rakennustelineiden ympäröimänä. Siitä kävelimme suoraan ´Scala´ elokuvateatteriin katsomaan uusi Amerikkalainen fantasia elokuva nimeltään ‘Divergent’. Olin hieman skeptinen etukäteen elokuvan suhteen mutta yllättävän hyvä se loppujen lopuksi oli. Söimme Maltesers suklaapalleroita ja joimme jotain minkä ymmärsin olevan raparperi limonaadia. Ehkä. Ainakin kovin paljon englanninkieliseltä ‘rhubarb’ sanalta se saksankielinen sana kuulosti. Jälkeenpäin katsottuani kääntäjästä, se on mahdollista koska saksaksi raparperi on ‘rhabarber’. Elokuvan jälkeen aioimme mennä yksille drinkeille baariin, ainoa ongelma vain oli suuri ihmismäärä kaikissa keskustan baareissa. Missään ei yksinkertaisesti ollut yhtään tilaa tai sitten ne olivat kokonaan tyhjiä. Ei sekään ollut hyvä merkki. Päädyimme Marktplatz Restaurantiin (ravintolaan jossa oli baari) istumaan. Drinksujen sijaan päätimme illan kunniaksi jakaa jäätelöannoksen: vanilija ja manteli jäätelöllä, appelsiinilla ja erikoisilla kirsikoilla. Tietenkin kermavaahdolla. Jotenkin todella minä-mäistä mennä lauantai iltana baariin … jäätelölle. But no regrets.

Image

Image

Sunnuntain vietin ihan kotosalla, työstäen palapeliä jonka olen tehnyt noin neljänneksen verran. 

Eilen sain taas uuden työtehtävän pomoltani. Yksi ensimmäisistä töistä tänne tultuani oli muokata yhtiön organisaatiokaaviota. Nyt minun piti luoda oma jätteenhallinta firmalle. Se piti mahduttaa pystysuoralle A4 paperille, joten tila oli ahdas ja fonttikokoa ei saanut kovinkaan suureksi. Ahtaan tilan ratkaistuani tuli pomo kertomaan, että lisäksi piti tehdä yksi versio johon piti mahduttaa kaikille isoille pomoille valokuvat nimien viereen. Jaa, että saisi fonttikoko pienentyä siitä vaan lisää.

Töiden jälkeen oli meillä kahden tyttötyökaverien kanssa suunnitelmissa mennä katsomaan elokuva ‘Her’, joka kertoo miehestä joka rakastuu … noh, ‘tietokoneeseen’. Se oli todella jännä elokuva. Hidastempoinen mutta hyvin kuvattu. Kokonaisuus ei ollut huono mutta ei se kyllä ollut lempielokuvanikaan. En taida vieläkään osaa sanoa mitä mieltä olin siitä. Omalaatuinen kylläkin. Ostimme Focaccoriasta suklaa moussea (kuvan olen ottanut siitä sillon aikaisemmin, ‘f’ kirjaimen kommenttien kanssa) joka oli aivan taivaallista. Muutenkin ihana kuppila jossa myydään tiramisuja, sämpylöitä, kahveja, kaikkea hyvää. Herran jestas, se taitaa olla lempi kuppilani tähän mennessä vaikka enempää kuin 10 minuuttia en siellä viipynytkään.

Elokuvan jälkeen kävimme hakemassa yhden työtoverin lisää ja menimme tytöille syömään thaimaalaista kasviscurryä. He asuvat aivan siinä vieressä, missä OFFA laitteet olivat viime viikolla. Heillä on myös kämmpis, pelisuunnittelija, joten meitä oli yhteensä 5 henkilöä ahtauduttuna heidän pieneen keittiöönsä. Joimme kaljaa, keskustelimme ja kuuntelimme tosi retrosti kaseteilta menneitä hittejä kuten Marilyn Monroeta ja Rolling Stoneseja. Joskus puolenyön aikaan pääsin kotiin nukkumaan, hiljaa kömpien kotiin kun vuokraemäntäni oli jo nukkumassa.

Tänään olin eilisestä johtuen todella väsynyt. Korjasin organisaatiokaaviota ja sain työtoveriltani työksi kuvittaa eri kulkuneuvoja ja niiden käyttöä: bussi, auto, vespa/skootteri ja pyörä. Sain ne tehtyä suhteellisen nopeasti, polkupyörää lukuunottamatta koska olin jääräpäinen ja halusin muokata vanhasta polkupyörä-kuvituksestani uuteen sopivan. Tämä oikeastaan vaan vaikeutti tehtävääni ja paljon nopeammin olisin kuvittanut uuden kun ei olisi tarvinnut kaikkia eri kuvan osia käydä läpi ja muokata ja ryhmittää uudelleen. Mutta loppujen lopuksi työn sain valmiiksi pääsin kotiin huilimaan. Huomenna meillä työpaikalla grillataan lounaaksi ja sinne pitää viedä omat grillattavat ruoat mukaan joten hieman jännittää nähdä miten homma toimii.

Päivä 42

Torstai 10. huhtikuu 2014

Päivä neljäkymmentäkaksi: Ei niin eksyksissä

Hotelli työn palautuksen tein tänään ja sain uuden/uudenlaisen työn käsiini. Seuraavaksi minun pitää kuvittaa johonkin sydänsairaus esitteeseen liikuntaa harrastavia ihmisiä. Tämä tulee olemaan tosi haasteellista koska tehtäväni on piirtää uimassa, pyöräilemässä ja kasvimaassa touhuavat ihmiset. Pyöräileviä ihmisiä en ikinä sitten ole osannutkaan piirtää joten … mielenkiintoisia niistä varmasti tulevat. Muuten ei töissä paljoa mitään tapahtunut. Minun “en guette” toivotuksia hyvälle ruokahalulle ihmeteltiin lounas aikaan ja elokuviin minun olisi tarkoitus mennä työkaverien kanssa varmaankin ensi viikolla.

Kaupunkiin on tullut tavaramessut, jotka ovat nimellä OFFA. Olen vain tietoinen asiasta oikeastaan siksi, että aamulla keskiviikkona mennessäni töihin, oli Marktplatzin keskiympyrälle ilmestynyt nähtävyys juna. Semmoinen pienehkö sähköinen juna joka kulkee kaupungin läpi johon lapset ja aikuiset voi hypätä kyytiin ja nähdä nähtävyyksiä. Se vie Marktplatzilta messukeskusten luokse, missä on kaikkia erilaisia esityksiä ja esittelyitä. Messukeskusten ulkopuolella on kojuja ja huvipuistolaitteita. Ihmisiä oli kamalasti, ei yhtään auttanut se, että ilma oli aivan ihana. Lähdin töistä suoraan Offa messuille, sillä ne olivat toisessa suunnassa kuin koti.

ImageImageImageImageImageImageImage

Paikan päälle osasin kävellä siksi, että olin etukäteen töissä katsonut sijainnin kartalta ja muistanut ulkoa koko reitin sinne. Sieltä lähtiessäni ei sitten karttaa tai ohjeita ollut, joten lähdin seuraamaan ihmisjoukkoa joka kulki oikeaan suuntaan kotia päin. Tulinkin sieltä tutulle alueelle: puistolle jossa sijaitsee luonto/taide- ja historiallinen museo. Päätin kuitenkin mennä eri reittiä kotiin kuin aikaisemmin, kävelin kirkoille uusia teitä pitkin.

ImageImage

Päädyinkin vihdoin tutulle ja turvalliselle paikalle katollisen kirkon eteen, jossa loikoili ihmisiä nauttimasta auringosta. Ei minullakaan mikään kiire ollut, joten laskin laukkuni alas, istahdin ja otin kirjastosta lainaamani kirjan ulos. Oli ihanaa lämpimässä auringonpaisteessa istuskella lukemassa kirjaa. Olo oli kuin paikallisella. Eikä se paljoa haitannut, että takanani istuvat juntit popittivat puhelimiensa kaiuttimista musikkia.

ImageImage

N. puolen tunnin istuttuani ruohikolla alkoi tuulemaan, joten lähdin käppäilemään kotiin päin. Ison portaikon kohdalla seikkailunhaluni kasvoi ja päätin olla menemättä portaita tai joen viereistä ylämäkeä takaisin kotiin. Jatkoin siitä eteenpäin seuraten tietä – kai autojen jotenkin tästä piti päätyä St. Georgeniin. Seurasin tietä ylöspäin kunnes tulin pisteeseen, johon jalkakäytävä loppui. Ihmettelin, miten ihmeessä tästä sitten piti jatkaa kun kyllä ihmisten tästä pitäisi jotenkin päästä eteenpäin jalan.

Image

Tiettyihin aikoihin alkavat sammakot käymään kärsimättömiksi, joten silloin pitää varoa teillä pomppivia elukoita.

Image

Vasemmalleni lähti pitkä portaikko, jossa laskin 230 askelta. Portaikko vei minut asuinalueelle, jossa puuttui jalkakäytävä taas. En sitten mitenkään päässyt pois mutta kaiken järjen mukaan kyllä täältä oli pakko päästä. No, jatkoin kiipeämistä kerrostalojen pihojen poikki ylöspäin jossa juoksi jotakin polkua pitkin lenkkeilijä. Totesin, että tämä oli hyvä merkki ja seurasin lenkkeilijää, olihan hän menossa oikeaan suuntaan. Pääsin vihdoin alaspäin johtaviin portaisiin. Kiipesin alas ja … hetkonen. Tämähän oli se portaikko ihan gondolihissin aseman vieressä. Tosi tuttu paikka, sillä ohi kävelen päivittäin kahdesti ja ihan vieressä on pankkiautomaatti josta aina tarvittaessa nostan rahaa.

ImageImageImage

 Viimeisenä kuvana vielä talomme viereinen päätie. Tuolla suunnassa seuraavassa risteyksessä on lähin ruokakauppa (jossa en ole vielä käynyt) ja postitoimisto (jossa ei puhuta englantia, vanhat postimummot pistävät kärsivällisyytesi koetukselle).

Image

Mainittakoon vielä, että töiden jälkeisiini seikkailuihin meni yhteensä alle kaksi tuntia. Klo 17 täsmälleen lähdin töistä ja klo 19 olin jo kävellyt sisään etuovestani.

Päivät 36-41

Keskiviikko 9. huhtikuu 2014

Päivät kolmekymmentäkuusi – neljäkymmentäyksi: Aktiivisuus palkitsee

Blueberry_000845

Viime viikonloppuni ei ollut kovinkaan kummoinen; ei ollut blogiini siitä siis mitään kirjoitettavaa. Vietin sen imuroiden, silittäen ja pesten vaatteitani sekä aloitin 1000 palan palapelin. Keli oli suhteellisen hyvä ja söin pari kertaa parvekkeella auringonpaisteessa.

Blueberry_000835

Viime kerralla kerroin suklaarasiasta, jonka työtoverini toi työpaikalle pääsiäisen kunniaksi. No, rasia oli maanantaina edelleen työpöytäni kulmalla, jäljellä jonkin verran suklaata vielä silloin. Mutta tiistaina rasia oli yllättäen kadonnut. En kummemmin ihmetellyt asiaa, vasta mentyäni lounaalla keittiöön, tuli se nähtyä. Rasia oli nimittäin siirretty keittiöön tyhjänä ja siinä oli viesti päällä:

Blueberry_000838

Joku oli nähnyt sen verran vaivaa, että oli kirjoittanut lapun ja tulostanut sen, sitten siirtänyt keittiöön (semmoinen paikka missä kaikki käy joka päivä ainakin kerran). Omaperäisyydestä täydet pisteet ja en voi kieltää, kyllä se enempi suklaa olisi tervetullut! Nimittäin hyviä kyllä oli…

Asiasta toiseen. Tein tällä viikolla töissä vielä uusia EJ mainoksia, mm. pari hassun kokoista nettibanneria. Ne olivat sinänsä haastavia, että kun korkeus on 60px ja leveys 300px, ei siihen pystysuoraa kuvaa yksinkertaisesti oikein mitenkään saa laitettua. Pähkäilin sitten siinä kuvan ja ns. ‘nappien’ kanssa yrittääkseeni saada siitä jotenkin hyvännäköistä banneria. Loppujen lopuksi totesin, ettei kuvan käyttäminen siinä ollut järkevää. Ei se olisi mennyt siihen sopivasti. Tein myös aurinkoenergia päivälle f12-kokoisen seinäjulisteen, johon minun piti soveltaa alkuperäinen idea vaakasuoralle tasolle. Lisäksi aurinkoenergia sponsorit tarvitsivat sponsoreiden nimet mainoksille, joten suunnittelin ne, tulostin ja leikkasin valmiiksi. Leikkuu piti tehdä käsin mattoveitsellä ja viivottimella, sillä minkäänlaista leikkuria siellä ei ole.

Työpaikkani keittiön ikkunassa näkymät.

Blueberry_000839

“Ravintola”, eli jääkaappimme.

Blueberry_000840

Vanhaan Italialaiseen tapaan kun keitetään kahvia, käytetään tätä. Meillä on kotona samanlainen härveli. Alaosaan laitetaan vesi säiliöön, minkä päälle tulee kahvijauhe pienessä reiällisessä pidikkeessä. Kuumentuessaan, vesi siirtyy kahvijauheen kanssa putkesta kahvipannuun, näin valmistaen kahvia. Aika kätevää minun mielestäni, ei tarvitse suodatinpusseja eikä mitään turhaa.

Blueberry_000841 Blueberry_000842

Töissä saamme juoda isoista litran pulloista vettä, happollista tai ei, niin paljon kun haluamme. Ensimmäistä kertaa huomasin kuitenkin, että näissä pulloissa on etiketin takana piilossa kuvia! Tiesin, että yhtiön joissain juomissa on ollut semmoisia (join kerran koulussa ‘Flauder’- nimistä juomaa, joka on tehty semmoisesta kukasta kuin “elderflower” englanniksi – suomentaa en sitä osaa).

Blueberry_000844

Keskiviikkona sain leikata mattopuukolla oikein urakalla kun avustin yhtä saksalaista naista hänen korteissaan, jotka piti leikata erilleen. Niitä tarvittiin 150 kpl. Jokaisella paperilla oli neljä korttia, kaikissa korteissa neljä reunaa joten laskekaapa siitä paljonko se on. Jonkin tunnin verran me siinä kahdestaan niitä puuhailimme.

Töitten jälkeen lähdin vuokraemäntäni mukaan parin tunnin lenkille. Menimme taas kolmen järven ohitse ja kiipesimme vuorelle, tällä kertaa käyttäen eri reittiä kuin viimeksi. Päädyimme kuitenkin samaan paikkaan.

Blueberry_000853 Blueberry_000855 Blueberry_000856 Blueberry_000857 Blueberry_000859 Blueberry_000865 Blueberry_000868

Tässä alemmassa kuvassa näkyykin jo aiemmin mainitsemani luostari, jossa edelleen asuu n. 10 nunnaa. Se on se iso valkoinen rakennus tuossa keskellä.

Blueberry_000869

Tässä hieman lähempää, luostari. Sen ohi johtaa polku jota pitkin monet ihmiset käyttävät lenkeillänsä.

Blueberry_000872 Blueberry_000874Blueberry_000873

Kävelimme vuoren reunassa menevää polkua pitkin sitten takaisin. Polku menee kolmen järven ohi, siltä puolelta, millä on vuokrattavat kasvimaat.

Blueberry_000876